Helsinki tarvitsee asuntoja

Tätä mantraa, samoin kuin tonttipulaa, on käytetty perustelemaan mm. Hanasaaren purkamisen välttämättömyyttä. Katsotaan tarkemmin mistä on kysymys.

Yllä olevassa Helsingin satelliittikuvassa on lähivuosina vapautuvat rakennusalueet merkitty eri väreillä: Satamat keltaisella, Keski- ja Pohjois-Pasila vihreällä värillä, sekä Kruunuvuorenranta punaisella.

Satamat vapautuvat rakentamiselle kun satamatoiminnot siirtyvät Vuosaaren uuteen satamaan vuonna 2008. Keski-Pasila ja Kruunuvuorenranta 2010 ja osia Pohjois-Pasilasta 2015. Yhteensä useampi sata hehtaaria maata, josta valtaosa meren rannalla.

Muitakin alueita on tulossa rakennettavaksi, niihin voi käydä tutustumassa Kaupunkisuunnitteluviraston Projektialueet-sivustolla.

Nyt keskustelun kohteena oleva Hanasaaren kärki on kartassa sinisellä, pieni täplä Sompasaaren sataman vieressä. Asuntorakentamisen tarve ei kuvaa katsoen tunnu kestävältä perustelulta voimalan purkamiselle ja hiilikasan siirtämiselle, sen verran pienestä alueesta on kysymys.

Jostain syystä Kalasataman rakentaminen halutaan aloittaa juuri Hanasaaresta, jonka piti olla tyhjä vuonna 2008. Alue voidaan vapauttaa rakentamiselle kuitenkin aikaisintaan 2010, kaksi vuotta satamien siirtymisen jälkeen. Hanasaaren vapauttaminen maksaa 127 miljoonaa euroa, jolloin maan hinnaksi tulee vähintään 2200 euroa neliömetrille. Lisäksi tulevat 7 miljoonan euron vuosikulut hamaan tulevaisuuteen. Miksi rakentaminen halutaan aloittaa kalleimmasta ja vaikeimmasta paikasta?

Korpisen sanat,

"Hanasaaren on toimittava tasokkaana käyntikorttina Sompasaaren ja Kalasataman asukkaille. Itä-Helsinkiin matkaavan on jo Sörnäisten rantatietä ajaessaan havaittava, että rantaan on noussut harvinaisen upealle paikalle poikkeuksellisen hieno alue."

tuntuvat nekin vähän heppoiselta perusteelta 127 miljoonan euron hankkelle. Miksi niin kova kiire? Kartta osoittaa, että rakentamista on vuosikausiksi ilman Hanasaartakin.

Jos alueelle rakennetaan vaikka 100 000 kerrosneliötä, mikä on paljon, jää tontin hinnaksi edelleen 1270 euroa rakennusneliötä kohti + vuosikuluja 70 euroa neliölle. (Sadan neliön asunnolle vuosikulu on 7000 €) Kaupunki ei ole esittänyt laskemia, miten tämä summa on tarkoitus saada takaisin, vai joutuvatko kuntalaiset virkamiesten visioiden maksumiehiksi?

Aluetta jää rasittamaan viereinen Hanasaari B –voimala ja sen öljysäiliöt, joiden evakuointietäisyys on 250 metriä. Koko hanasaaren kärki on pystyttävä tyhjentämään ihmisistä kahden tunnin kuluessa, mikäli öljysäiliöillä sattuisi onnettomuus.

Hanasaaren kärki on erillään muusta satama-alueesta. Se on linjattu korkeatasoiseksi asuinalueeksi, vaikkakin lopullista suunnitelmaa rakentamisesta ei ole. Entäpä jos kolmelta sivulta meren ympäröimä "korkeatasoinen" alue houkuttelee asukkaansa aitaamaan sen maarajan, jolloin lopputuloksena olisi suljettu ja vartioitu rikkaiden asuntoalue USA:n malliin. Kukaan muu ei sinne pääsisi. Eihän sitä koskaan tiedä.

Jos alueen rakentamista perustellaan uusilla veronmaksajilla, kannattaa muistaa, että ”rikkaat” eivät vältämättä maksa veroja, koska heillä ei aina ole tuloja lainkaan, eikä ehkä omaisuuttakaan.

Satelliittikuvia eri projektialueista pääsee katsomaan Google-Maps –palvelussa. Ilmaiseksi.

Sompasaari – Hanasaari
Jätkäsaari
Pasila
Kruunuvuorenranta

Vertailun vuoksi:

Santahamina

Malmin lentokenttä

Rakennusperintö.fi kirjoittaa Hanasaaresta

Ympäristöministeriön ja Museoviraston ylläpitämä sivusto Rakennusperinto.fi -sivusto kirjoittaa Hanasaaresta.

Suora linkki uutiseen: http://www.rakennusperinto.fi/news/fi_FI/Hanasaari/

Uutisen parasta antia on runsas linkkilista muihin vastaaviin voimalaitoksiin, jotka on käytöstä poistamisen jälkeen muutettu toiseen käyttötarkoitukseen.

Muutama esimerkki:

Modernin taiteen museo Lontoossa.
Taidegalleria Roomassa.
Kuvia Rooman taidegalleriasta.

Rooman galleriaan on jätetty laitoksen koneita paikoilleen sisustuselementeiksi. Toimii yllättävän hyvin gallerian miljöönä. Tätä ideaa kannattaisi kehitellä Hanasaaressakin.

Erikoisin esimerkki tulee Ruotsista, Västeråsin kaupungista, jossa vanha höyryvoimala ollaan muuttamassa elämyskeskukseksi:

http://www.kokpunkten.se/

Sivustolta löytyy kuvia ja kattava selostus hankkeesta, sekä hieno VIDEO tulevasta elämyskeskuksesta. Keskukselle kertyy hintaa VÄHEMMÄN kuin nyt ollaan syytämässä Hanasaaren tontin vapauttamiseksi rakentamiselle.

Näiden jälkeen ei voi kuin ihmetellä Helsingin mielikuvituksettomuutta Hanasaari A:n suhteen.

Hanasaari radiossa

Radio Helsinki 22.11.2006:

Unelmien Helsingissä aiheena Hanasaaren A-voimala. Kuuntele podcast.

Ohjelmassa mielipiteensä asiasta kertovat Osku Pajamäki, Kimmo Helistö, Risto Rautava sekä Maija Anttila. Toimittajan loppukaneetti kertoo paljon siitä, mistä tässä on kysymys. Kannattaa siis kuunnella.

Kaksi asiaa:

Risto Rautavan mielipide, ettei Helsingissä olisi surtu muita purettuja taloja kuin Heimolan taloa, on totaalisesti metsässä. Sopii kysyä esim. kaikilta Merikadettikoulun vetoomuksen allekirjoittaneilta noin alkajaisiksi. Jatkaa voi haastattelemalla kaikkia, jotka halusivat säilyttää VR:n makasiinit. Että näin. Tutkimusta voi jatkaakin, mutta nämä riittävät kyllä osoittamaan Rautavan väitteen vääräksi. Tietenkin, jos tavallisten ihmisten kiukku ja ärtymyt ei riitä huonon päätöksen perusteluksi, niin sitten ei. Suosittelen kirjaa Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä.

Maija Anttila vetoaa siihen, että vapaata tilaa on jo muuallakin. Ok. Jos kukaan ei keksi mitään, järjestettäköön kansainvälinen arkkitehtikilpailu! Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, millaista käyttöä Hanasaari A:lle visioitaisiin muualla maailmassa. Vastaavia kilpailuja on Helsingin kaupunkisuunnittelussa tapana järjestää tuon tuostakin. Kalasatamastakin sellainen on järjestetty, ja parhaillaan on kilpailu käynnissä juuri Hanasaaren kärjen alueesta.

Voimala ja sen mahdollisuuksien selvittäminen ansaitsisi ihan oman suunnittelukilpailunsa.

Ja sitten asbestista: Kaikissa Hanasaari A:n ikäisissä kiinteistöissä on asbestia. Etenkin tuon ikäisissä voimalaitoksissa ja muissa tehtaissa. Jos laitos puretaan, asbesti on silloinkin poistettava ennen kuin mitään muuta voidaan purkaa. Asbestin käyttäminen purkamisen perusteluna on kertakaikkista harhaanjohtamista. Se pitäisi jo lopettaa.

Mielipiteet, 40 - 2

Sivuston vierasrkijan mukaan miepipiteet Hanasaari A:n purkamisesta tässä vaiheessa ovat:

40 purkamista vastaan, 2 puolesta.

Jos kyseessä olisi virallinen kansanäänestys, tulosta voitaisiin pitää kokolailla selvänä. Mutta kun kyse on Helsingin virkamisten päätösten arvostelusta... Silti, paljon lisää kannanottoja kaivataan!

Katsokaa tätä keskustelua:

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=30&threadID=38245&tstart=0&start=0

Miksi purkamisen kannattajat eivät ole löytäneet tänne? Mitä mieltä olette noista "nurin vaan" -kommenteista? Tulee helposti mieleen jotain, jota ei viitsi ääneen sanoa. Epäilyttää kyllä.

Tännekin voi kommentoida, klikkaa tuota "comments"-linkkiä tämän teksin alapuolella.

Positiiviset takinkääntäjät

Näin vaalien alla voi olla hyvä pohtia millaisia ominaisuuksia ehdokaalla pitäisi olla, ollakseen sovelias tavoittelemaansa tehtävään. Miten heiltä sujuu takinkääntö?

"Taisin tehdä virheen. - Nyt harmittaa." (Lue)

Taikka..

"Olen ollut sokea ja tyhmä. - Nyt hävettää moinen typeryys." (Lue)

Olipa itse asia aivan mikä hyvänsä, kaikilla ei riitä rohkeus vastaavaan, oman virheensä myöntämiseen, ihan julkisesti ja ilman kenenkään painostusta. Mistä on kysymys? Ensinnäkin siitä, että kun asiaan tarkemmin perehtyy, saattaa mielipide muuttua toiseksi. Tuskan lisäksi tieto lisää arviointikykyä, kykyä tehdä parempia päätöksiä.

Ei mielipiteen muuttaminen aina paha asia ole, eikä pr-temppu. Sanotaan vaikka, että oman virheensä myöntäminen on yksi arvostettavimpia ominaisuuksia ihmisessä, etenkin poliitikossa. Vai oletko usein nähnyt vastaavaa?

Oskulle ja Kimmolle täydet pisteet!

Uusia tuoreita ideoita!

Pyynnöstä julkaistaan:

Onko suomalaisilla vain kaksi vaihtoehtoa vanhojen rakennusten suhteen, ne joko suojellaan tai puretaan. Jos rakennus on suojeltu, tarkoittaa se, että rakennukseen on erittäin hankala tehdä muutoksia, vain museoviraston luvalla. On kuitenkin olemassa kolmaskin tie, vanhojen rakennusten uusiokäyttö. Tällöin suojelu ei ole rasitteena ja rakennusta voidaan hyödyntää ja muokata, vain mielikuvituksen puute ja raha rajoittaa. Hanasaaren kohdalla mielestäni on juuri uusiokäytöstä kysymys. Rakennus on jämerää betonia, asbestit puretaan joka tapauksessa pois ensimmäisenä, jotta esim. purku voisi tapahtua turvallisesti. Mutta rakennuksessa on tilaa. Yleensä valitellaan, että uudelta asuinalueelta puuttuvat peruspalvelut, nyt voisi Hanasaaren rakennus tarjota parkkihallitilaa, toimistotiloja, ylempänä suuren marketmaisen sisäkaupungin kauppoineen ja sisätoreineen, joista näkyvyys avautuu isojen ikkunoiden kautta ulos.

Rakennuksen uusiokäytölle on järkevää kehittää "punainen lanka", tässä tapauksessa se voisi olla tekniikka, koska kyseessä on yksi voimalarakennus energiakolmiossa Suvilahti, Hanasaari A ja B. Niinpä rakennuksen tekniset kohteet, joita pidetään visuaalisesti kiinnostavina, voidaan säilyttää joko alkuperäisillä paikoilla tai siirtää rakennuksessa paremmin sopiviin kohtiin muodostamaan tekniskauneudellisia reliefejä tai taideteoksia, ja niitähän laitos on täynnä. Rakennuksen ulkonäköä, mikä todellakaan ei tällä hetkellä ole kovin kiinnostava, voidaan muuttaa, koska rakennus ei ole suojeltu. Katolla olevien "tönöjen" tilalle voidaan rakentaa lasinen talvipuutarha, mistä päivisin valoa ei puutu ja iltaisin se loistaa rakennuksen kruununa.

Savupiippujen huolto vaatii kustannuksia, siksi piiput purettakoon mataliksi, ja korvattakoon vaikka lasisilla maisematoimistoilla parin kerroksen verran.

Mineriittilevyiset seinät voi rauhassa purkaa ja muuttaa puurimoituksella varustetuiksi seiniksi kuvaamaan uusiutuvan energian läpimurtoa, kuvainnollisesti.

Suojelurakennuksille ei yleensä keksitä muuta käyttöä, kuin kulttuuriin liittyviä toimintoja. Tämä rakennus kokonsa puolesta lähes muodostaa sisäisen "valtakunnan", missä on sisätorit, puistot, ulkoreunoilla asuinhuoneistoja, entisessä vedenkäsittelyssä elokuvateatteri, toimistoja alemmissa kerroksissa, lastentarha jännittävine teknisine yksityiskohtineen, todellinen pojanviikareiden toive, viereisen voimalaitoksen jäähdytysvedellä lämpiävät kuumavesikylpylät, kaupungin kirjasto, työkonehallissa nuorison kokoontumistilat ja paksujen seinien läpi jytä ei taatusti häiritse naapurustoa.

Jos tyhjälle tontille suunnitellaan rakennus, kuvastaa se kyseisen aikakauden trendejä, mutta jos vanhaan rakennukseen joutuu suunnittelemaan uuden elämän, ovat haasteet paljon vaikeammat, mutta niistä ongelmista syntyy myös ideoita ja monimuotoisuutta, mitä yleensä ei uudessa rakennuksessa ole. Samalla vanha rakennus muodostaa sillan oman historian ja tulevaisuuden välille. Meillä suomalaisilla historia on varsin nuorta, tulisi säilyttää historiaa.

Vanhan rakennuksen, tässä tapauksessa Hanasaaren voimalan, rakentaminen tulisi tapahtua siten, että tilat jaetaan halukkaille, perusinfra rakennetaan keskitetysti, mutta jokainen tilan haltija pääsee toteuttamaan omat toiveensa. Jotta kokonaisuudessa säilyisi yhtenäisyys, rakentamiselle tulee antaa reunaehdot, esim. käytettävä mahdollisimman paljon vanhan voimalan kalusteita koristelussa, kaiteita, venttileitä jne. Tavaraa on talo täynnä, ne tulee saattaa uusiokäyttöön, muuten ne joutuvat romuttamoon.

Ja lopulta kukaan ei enää muista, että rakennus oli aikoinaan ruma ankanpoikanen.

Kulttuurikulkuri

Hesari kirjoittaa, mutta purkajat eivät perustele mitään

Helsingin Sanomat julkaisee puolen sivun artikkelin Hanasaaresta. ” Hanasaaren A-voimalan purku nosti puolustajat vastarintaan”

Puolustajien kaksi keskeisintä sanomaa ovat koko ajan olleet:

Automaattinen vanhan purkaminen uuden tieltä pois ei KOSKAAN saa olla kaupunkisuunnittelun ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto. Kaikkinainen purkaminen köyhdyttää kaupunkirakennetta, hävittää kerroksellisuutta, aikaperspektiiviä, historiaa. Purkaminen on lupullista, siksi siinä ei saa hätököidä. Kaupungin rakennukset edustavat asukkaille pysyviä arvoja, eikä niitä saa hävittää.

Toiseksi, Hanasaari A:n uusiokäyttöä pitää tutkia ja selvittää. Etsiä rohkeita ideoita eri mahdollisuuksista ja esittää vakuuttavat laskelmat niiden kustannuksista. Vasta sitten voidaan purkaminen ja uusiokäyttö asettaa samalle viivalle.

Nyt on tehty näin:

"Hanasaaren täyttäminen kulttuurilla tuntuu vähän megalomaaniselta ajatukselta."

APULAISKAUPUNGINJOHTAJA ILKKA-CHRISTIAN BJÖRKLUND (SD)

Tuntuu? Vähän? Ajatukselta? Kaikki nämä ovat ilman selvityksiä ja perusteluja. Lähtökohta on siis hyvä, mutta selvitystyö kokonaan tekemättä. Hanasaaren purkamista on viety eteenpäin sellaisella vauhdilla, ettei siinä mitään ehditäkään ajattelemaan. Se on hankeen puuhamiehien tarkoituskin?

Kalasataman osayleiskaavaluonnoksesta järjestettiin kansavälinen arkkitehtikilpailu. Hanasaaresta on meneillään samanlainen ideakilpailu. Rahaa näihin ideointeihin käytetään satojatuhansia euroja. Hanasaari A:n ideointiin ei ole käytetty euroakaan. Tässä koko ongelman ydin. Eikä se koske vain Hanasaarta, vaan kaupunkisuunnittelua Helsingissä laajemminkin. Joku jossakin päättää jotakin, eikä sen jälkeen millään ole mitään väliä. Suunnitelma etenee, eikä kansalaiskeskustelut tai muu vaikuta siihen yhtään mitään. Ilmoitetaan, että ”joulukuussa päätetään toteuttaa”. Kiitos, juuri tätähän me halusimme!

Lehdet kirjoittaa ja poliitikot kommentoi

Helsingin Uutiset julkaisee jutun Hanasaaresta. Muutama kommentti siinä esitettyihin purkuperusteluihin:

"Säilyttäminen olisi hyvin vaikeaa. Rakennuksessa on asbestia ja koneet olisi purettava seinien kautta." Kaupunkisuunnittelun apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen (sd)"

Säilyttäminen ei ole sen vaikeampaa kuin purkaminen. Kaikissa tuon ikäisissä rakennuksissa on asbestia. Asia on niin, että rakennusta ei voida purkaakaan ilman että asbesti poistetaan ensin. Tehtiin niin tai näin, asbesti ensin pois. Miksi koneet pitää purkaa seinien kautta, kun talossa on ovetkin?

"Kaupunkisuunnittelussa asiaa on katsottu laajasti tulevaisuuden kannalta. Kun Suvilahti on suojeltu, A-voimalan osalta on katsottu, että se voidaan purkaa. Kaupunginmuseo ei ole esittänyt sitä suojeltavaksi." Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja demarien valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Anttila

Sen sijaan kaupunginmuseo on esittänyt Hanasaaren B -voimalaa suojeltavaksi, mutta eipä sitäkään enää näy alueen tulevaisuudenkuvissa??? Ei tässä eikä tässä, eikä tässäkään. (Viimeisestä puuttuu hiilisatamakin.) On katsottu laajasti tulevaisuuden kannalta? Huolellisempaa sunnittelua kyllä odottaisi näissä miljoonahankkeissa.

Voidaanko kaikki sellainen purkaa pois, jota ei ole suojeltu?

Entä suojellut rakennukset sitten? Enson laatikko Katajannokalla on suojeltiin, vaikka se pilaa koko maiseman. Jos Helsingissä järjestettäisiin kansanäänestys, juuri se purettaisiin ensimmäisenä pois. Tämä on ihan varma.

"Ajatus säilyttämisestä syntyi liian myöhään. Kokoomus seisoo purkuesityksen takana. Olen käynyt rakennuksessa, ja hieno ympäristöhän se on, mutta kyllä kokonaisuuden kannalta on
tärkeää, että Kalasataman metroaseman ympärille saadaan asuntoja ja liiketilaa." Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Suvi Rihtniemi

Miten niin liian myöhään, eihän sitä ole vielä purettu? Tämä kuuluu sarjaan "Kaupunginvaltuusto päättää joulukuussa tehdä sitä ja tätä." Siinä vaiheessa kun asiat tulevat tavallisen ihmisen tietouteen, ne onkin jo päätetty, eikä mitään ole tehtävissä. Loppu on pelkkää teatteria? Suututtaa! Jos juna menikin jo, kohta tulee seuraava. Mutta ihan oikeasti, jos kunnallispolitiikka on tällaista kumileimasinjuttua, on ihan turha ihmetellä miksi se ei kiinnosta ihmisiä, ja miksi äänestysprosentit ovat mitä ovat.

Kalasatamaan mahtuu kyllä rakentamaan vaikka Hanasaareen ei koskettaisi ollenkaan. Miksi pitäisi aloittaa vaikeimmasta ja kalleimmasta kohdasta? Tässä on selitetty, miten lisäaikaa suunnitteluun saadaan ihan ilmaiseksi. Taitaa olla tärkeintä saada laitos äkkiä pois, ennen kuin nousee liian iso meteli. Nämä puretut talot tuppaavat kuitenkin olemaan sellaisia asioita, joita ei koskaan unohdeta. Perästä kuuluu. Aina.

Miksi hiilisiiloista ei keskustella ollenkaan? Hirvittävän kokoiset pöntöt, eivätkö ne ole rumat?

Okei, eilinen kuvauskielto peruttiin ja laitoksella vieraili toimittajia. Ensimmäiset kirjoitukset Helsingin Sanomissa:

Kansanliike yrittää estää Hanasaaren voimalan purun

Valtavan paikan kammo

Kuvauskielto??

Kimmo Helistö ja Stefan Lindfors olivat Uudenmaan uutisissa tänään, aiheena Hanasaari A. Mutta "kaupunki" oli kieltänyt kuvaamisen laitoksen sisällä, "joulukuussa tehtävään purkupäätökseen asti". Että joulukuussa tehdään semmoinen päätös. Mitä muita päätöksiä joulukuussa tehdään? Entä ensi vuonna, tai viiden vuoden päästä? Mistä saa kristallipalloja, minäkin haluan yhden.

"Ehkäpä helsinkiläisten ei haluta näkevän, kuinka hienosta kiinteistöstä he joutuvat luopumaan." - kuului toimittajan kommentti. Näin se käy meillä Neu... eikun...

Mutta näkevät silti, Don Johnson Big Band, video: One MC, One Delay. Kannattaa katsoa!

Ja tietysti Ennätystehdas sunnuntaisin.

Asia pöydälle

Hanasaaren purkuasia jätettiin Kaupunginhallituksessa pöydälle:

"Hankesuunnitelma: Hanasaaren A-voimalaitoksen purkaminen, nykyisen kivihiilen avovarastoalueen vapauttaminen muuhun käyttöön sekä korvaavan kivihiililogistiikan toteuttaminen

Pöydälle kahdeksi viikoksi jäsen Rantasen ehdotuksesta"

Kimmo Helistö on tehnyt valtuustokyselyn, miksei Hanasaaren A-voimalan säilyttämismahdollisuutta ole koskaan tutkittu.

Eipä ole, koska tietyt tahot ovat jo vuosia halunneet sen pois uusien hienojen visioiden tieltä. Helsingin kaupunkisuunnittelu on tuhonnut tätä kaupunkia enemmän kuin talvisodan pommitukset, se on hyvä muistaa. Eikä näitä ole tapana kysellä esim. kuntalaisilta, joita asia koskettaa aina kaikkein eniten. On helpompi olla kyselemättä. Lukekaa vaikka Kaarin Taipaleen mielipidekirjoitus.

Laura Kolbe kirjoittaa

Laura Kolbe kirjoittaa Pelasta Hanasaari -sivuston vieraskirjassa. Pieni lainaus:

"Rakennuksen purku on aina totaalisen lopullinen asia. Ennen kuin siihen tilanteeseen joudutaan, on syytä pohtia muita vaihtoehtoja. Se ei ole vahva ominaisuus Helsingin modernia arvostavassa kaupunkisuunnittelussa."

Kiitos! Miten minusta onkin tuntunut jotenkin samalta?

Pohdintoja mm. aikatauluista

Katsotaanpa: Teknisen lautakunnan esityslista 13/2006.

Hiilisiilojen rakentaminen kestää 41 kuukautta.
Hana A:n purku kestää 25 kuukautta.

Väliin jää 16 kuukautta.

Päätettiinpä hiililogistiikasta mitä tahansa, 16 kk lisäaika voidaan joka tapauksessa käyttää A:n uuden käytön selvittämiseen ilman että se vaikuttaa koko projektin aikatauluun mitenkään.

Jos näin ei tehdä, vaikea ymmärtää kiirehtimiselle muuta syytä kuin sen, että tietyt tahot haluavat purkaa laitoksen niin nopeasti pois, ettei kukaan ehdi suojella sitä tms. Kyse on kaupungin (=kaupunkilaisten) omaisuudesta, jolla pelataan. Kenelle se kuuluu?

Äskettäin luulin jo hetken ymmärtäväni jotakin poliittisesta päätöksenteosta, mutta ei. Savu nousee korvista.

Sivun osoite lehdessä

Pelasta Hanasaari -sivuston osoite julkaistu sekä Vartti- että 100-lehdessä. Kävijöitä 500. Vieraskirjaan alkaa tulla kommentteja. Mielipiteet säilyttämisen puolesta johtaa 8-0.

80 kävijää

80 sivunlukua ensimmäisenä päivänä on hyvä saavutus mille tahansa nettisivulle.

Sivusto avattu

Pelasta Hanasaari -sivusto julkaistaan. Helsingissä on aihetta keskustelulle.

Sivuston osoitteet:
http://hanasaari.hopto.org/
http://hanasaari.kotisivumme.com/
http://hanasaari.atspace.org/index