Uusia tuoreita ideoita!

Pyynnöstä julkaistaan:

Onko suomalaisilla vain kaksi vaihtoehtoa vanhojen rakennusten suhteen, ne joko suojellaan tai puretaan. Jos rakennus on suojeltu, tarkoittaa se, että rakennukseen on erittäin hankala tehdä muutoksia, vain museoviraston luvalla. On kuitenkin olemassa kolmaskin tie, vanhojen rakennusten uusiokäyttö. Tällöin suojelu ei ole rasitteena ja rakennusta voidaan hyödyntää ja muokata, vain mielikuvituksen puute ja raha rajoittaa. Hanasaaren kohdalla mielestäni on juuri uusiokäytöstä kysymys. Rakennus on jämerää betonia, asbestit puretaan joka tapauksessa pois ensimmäisenä, jotta esim. purku voisi tapahtua turvallisesti. Mutta rakennuksessa on tilaa. Yleensä valitellaan, että uudelta asuinalueelta puuttuvat peruspalvelut, nyt voisi Hanasaaren rakennus tarjota parkkihallitilaa, toimistotiloja, ylempänä suuren marketmaisen sisäkaupungin kauppoineen ja sisätoreineen, joista näkyvyys avautuu isojen ikkunoiden kautta ulos.

Rakennuksen uusiokäytölle on järkevää kehittää "punainen lanka", tässä tapauksessa se voisi olla tekniikka, koska kyseessä on yksi voimalarakennus energiakolmiossa Suvilahti, Hanasaari A ja B. Niinpä rakennuksen tekniset kohteet, joita pidetään visuaalisesti kiinnostavina, voidaan säilyttää joko alkuperäisillä paikoilla tai siirtää rakennuksessa paremmin sopiviin kohtiin muodostamaan tekniskauneudellisia reliefejä tai taideteoksia, ja niitähän laitos on täynnä. Rakennuksen ulkonäköä, mikä todellakaan ei tällä hetkellä ole kovin kiinnostava, voidaan muuttaa, koska rakennus ei ole suojeltu. Katolla olevien "tönöjen" tilalle voidaan rakentaa lasinen talvipuutarha, mistä päivisin valoa ei puutu ja iltaisin se loistaa rakennuksen kruununa.

Savupiippujen huolto vaatii kustannuksia, siksi piiput purettakoon mataliksi, ja korvattakoon vaikka lasisilla maisematoimistoilla parin kerroksen verran.

Mineriittilevyiset seinät voi rauhassa purkaa ja muuttaa puurimoituksella varustetuiksi seiniksi kuvaamaan uusiutuvan energian läpimurtoa, kuvainnollisesti.

Suojelurakennuksille ei yleensä keksitä muuta käyttöä, kuin kulttuuriin liittyviä toimintoja. Tämä rakennus kokonsa puolesta lähes muodostaa sisäisen "valtakunnan", missä on sisätorit, puistot, ulkoreunoilla asuinhuoneistoja, entisessä vedenkäsittelyssä elokuvateatteri, toimistoja alemmissa kerroksissa, lastentarha jännittävine teknisine yksityiskohtineen, todellinen pojanviikareiden toive, viereisen voimalaitoksen jäähdytysvedellä lämpiävät kuumavesikylpylät, kaupungin kirjasto, työkonehallissa nuorison kokoontumistilat ja paksujen seinien läpi jytä ei taatusti häiritse naapurustoa.

Jos tyhjälle tontille suunnitellaan rakennus, kuvastaa se kyseisen aikakauden trendejä, mutta jos vanhaan rakennukseen joutuu suunnittelemaan uuden elämän, ovat haasteet paljon vaikeammat, mutta niistä ongelmista syntyy myös ideoita ja monimuotoisuutta, mitä yleensä ei uudessa rakennuksessa ole. Samalla vanha rakennus muodostaa sillan oman historian ja tulevaisuuden välille. Meillä suomalaisilla historia on varsin nuorta, tulisi säilyttää historiaa.

Vanhan rakennuksen, tässä tapauksessa Hanasaaren voimalan, rakentaminen tulisi tapahtua siten, että tilat jaetaan halukkaille, perusinfra rakennetaan keskitetysti, mutta jokainen tilan haltija pääsee toteuttamaan omat toiveensa. Jotta kokonaisuudessa säilyisi yhtenäisyys, rakentamiselle tulee antaa reunaehdot, esim. käytettävä mahdollisimman paljon vanhan voimalan kalusteita koristelussa, kaiteita, venttileitä jne. Tavaraa on talo täynnä, ne tulee saattaa uusiokäyttöön, muuten ne joutuvat romuttamoon.

Ja lopulta kukaan ei enää muista, että rakennus oli aikoinaan ruma ankanpoikanen.

Kulttuurikulkuri