Helsingin Sanomat, 18.12.2006, sivu A9, lyhyesti:
"Helsingin Energia purkaa Hanasaaren A-voimalan ja kehittää alueen valmiuksia energiantuotantoon noin 127 miljoonalla eurolla."
Lyhyt, muutaman rivin teksti ja kaksi virhettä:
Rakentaminen ei maksa 127 miljoonaa. Tyhjä tontti maksaa sen. Vasta tämän "investoinnin" jälkeen päästään rakentamaan.
Alueen valmiuksissa energiantuotantoon ei myöskään ole tiettävästi mitään vikaa, eikä siten suurempia kehittämistarpeitakaan. Jos on, niin niistä voisi joku kertoa.
Koko projektin ainoa lähtökohta ja syy on raivata kuutisen hehtaaria rakennusmaata "korkeatasoista" asuinaluetta varten. Koska "Helsinki tarvitsee asuntoja." Toivottavasti tämä totuus ei ikinä unohdu.
maanantaina, joulukuuta 18, 2006
sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006
Johannes Koroma kirjoittaa kaupunkisuunnittelusta
”Nukkumalähiöitä Helsingin rannoille?” – näin kysyy Johannes Koroma Helsingin Uutisten 13.12.2006 ilmestyneessä numerossa.
Kirjoituksessaan Koroma kritisoi tylsää ja mielikuvituksetonta rakentamista, jollaista Helsingissä on tavan mukaan harrastettu. Koroma perää myös lautakuntavetoista kansalaiskeskustelua, ja osuu tässä hyvin ongelman ytimeen. Kyse on luonnollisesti kaupunkisuunnittelulautakunnasta:
”Lautakunnan kyky, tahto ja asiantuntemus käydä keskustelua lienee olematon, tai sitten puuttuu rohkeus kuunnella ristikkäisiä mielipiteitä.”
Päivänselvää. Lautakunta pääsee helpommalla kieltäytymällä keskustelusta ja näpertelemällä keskenään. Nykyinen jyrä-tyyli on helpompi tapa toimia. Eikä KSV ole syytön sekään.
Koroma jatkaa:
”Kunnallispolitiikassa ei yhteisesti hyväksytyn päätöksen tekeminen ole tietenkään helppoa, jos keskustelun aukaisee. Mutta keskustelematta tehdyt näennäisen päätökset eivät liioin takaa poliittista yksimielisyyttä.”
Tähän ei ole lisättävää. Toisin kuin suurin osa muista kunnallispolitiikan päätöksistä, kaupunkisuunnittelussa tehdyt päätökset ja niiden seurauksen näkyvät kaupunkikuvassa”ikuisesti” määritellen sen, millaiseksi kaupunki muotoutuu, miten siellä tulevaisuudessa viihdytään ja mitä siellä tehdään. Siksi tässä asiassa pitäisi olla yksi kaikille avoimen keskustelun suuri painopiste. Muitakin toki tarvitaan.
Koroma ottaa kantaa myös elämyksellisyyteen, jota Helsingin kaupunkikuvasta puuttuu. Esimerkki on Valenciasta:
”Uusin saavutus, puolittain veteen upotettu Valencian taide- ja tiedekeskus on hämmentävä, avartava, nautittava ja innostava kokemus.”
Niin kauan kuin meillä kyselemättä puretaan ja hävitetään valmiit jännittävät ja ainutlaatuiset kohteet, meidän on turha unelmoida mistään uudesta ”hämmentävästä, avartavasta, nautittavasta ja innostavasta.”
Jos jollekin jäi epäselväksi, mitä sellainen kohde olisi ollut, niin kuva löytyy tuolta oikeasta ylänurkasta. (Se on muuten vielä pystyssä)
Koroman artikkeli on luettavissa Helsingin Uutisten arkistosta. Lehti 13.12.2006, sivu 4.
Kirjoituksessaan Koroma kritisoi tylsää ja mielikuvituksetonta rakentamista, jollaista Helsingissä on tavan mukaan harrastettu. Koroma perää myös lautakuntavetoista kansalaiskeskustelua, ja osuu tässä hyvin ongelman ytimeen. Kyse on luonnollisesti kaupunkisuunnittelulautakunnasta:
”Lautakunnan kyky, tahto ja asiantuntemus käydä keskustelua lienee olematon, tai sitten puuttuu rohkeus kuunnella ristikkäisiä mielipiteitä.”
Päivänselvää. Lautakunta pääsee helpommalla kieltäytymällä keskustelusta ja näpertelemällä keskenään. Nykyinen jyrä-tyyli on helpompi tapa toimia. Eikä KSV ole syytön sekään.
Koroma jatkaa:
”Kunnallispolitiikassa ei yhteisesti hyväksytyn päätöksen tekeminen ole tietenkään helppoa, jos keskustelun aukaisee. Mutta keskustelematta tehdyt näennäisen päätökset eivät liioin takaa poliittista yksimielisyyttä.”
Tähän ei ole lisättävää. Toisin kuin suurin osa muista kunnallispolitiikan päätöksistä, kaupunkisuunnittelussa tehdyt päätökset ja niiden seurauksen näkyvät kaupunkikuvassa”ikuisesti” määritellen sen, millaiseksi kaupunki muotoutuu, miten siellä tulevaisuudessa viihdytään ja mitä siellä tehdään. Siksi tässä asiassa pitäisi olla yksi kaikille avoimen keskustelun suuri painopiste. Muitakin toki tarvitaan.
Koroma ottaa kantaa myös elämyksellisyyteen, jota Helsingin kaupunkikuvasta puuttuu. Esimerkki on Valenciasta:
”Uusin saavutus, puolittain veteen upotettu Valencian taide- ja tiedekeskus on hämmentävä, avartava, nautittava ja innostava kokemus.”
Niin kauan kuin meillä kyselemättä puretaan ja hävitetään valmiit jännittävät ja ainutlaatuiset kohteet, meidän on turha unelmoida mistään uudesta ”hämmentävästä, avartavasta, nautittavasta ja innostavasta.”
Jos jollekin jäi epäselväksi, mitä sellainen kohde olisi ollut, niin kuva löytyy tuolta oikeasta ylänurkasta. (Se on muuten vielä pystyssä)
Koroman artikkeli on luettavissa Helsingin Uutisten arkistosta. Lehti 13.12.2006, sivu 4.
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Osataan sitä muuallakin
Esimerkki sitä, miten Kööpanhaminassa kaupunki kohtelee asukkaitaan. Kiinteistöbisnekset tässäkin taustalla.
Lue juttu: Ungdomshuset
Lue juttu: Ungdomshuset
perjantaina, joulukuuta 15, 2006
Mikä meihin tavallisiin fiskuihin ihmisiin oikein menee?
Täällä vieraskirjassa mielipiteet ovat tällä hetkellä 56-3 Hanasaaren säilyttämisen puolesta, niin miten se valtuustossa voi olla 12-68? Tulee mieleen mainos "mikä meihin tavallisiin fiksuihin ihmisiin oikein menee?"
Toinen ongelma on se, että kukaan ehdokkaista ei viime kunnallisvaaleissa kertonut, aikooko äänestää purkamista vastaan vai sen puolesta. Ei tietenkään, kun kukaan ei tajunnut kysyä sitä. Kukaan ei silloin puhunut Hanasaaren purkamisesta halaistua sanaa. Olisi valtuuston kokoonpano ehkä ollut erilainen, jos tämä olisi ollut vaaliteema. Ja senhän virkamiehemme tietävät paremmin kuin hyvin runnoessaan asian läpi tällä valtuustokaudella.
Tästä ja muista isoista, kaikkia kuntalaisia koskettavasta asiasta pitäisi ehdottomasti järjestää kansanäänestys, tai vähintäänkin asia pitäisi antaa kahden peräkkäisen hallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi. Voisi hillitä moista vandalismia jo kummasti, kun tavalliset fiksut ihmiset pääsisivät sanomaan mielipiteensä. Täytyyhän tavallisten ihmisten saada sanoa mielipiteensä oman kotikaupunkinsa suurista asioista. Ei ole hyväksyttävää, että päätökset kähmitään jossain kabineteissa pienellä porukalla.
Ehdotan, että esim. Malmin lentokentän ja Kivinokan kohtalosta järjestetään kansanäänestys seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä. Siinä kun täyttää yhden, täyttää samalla vaivalla kolme lippua, eikä niiden laskeminen voi niin kallista olla että ehdotus voidaan hylätä liian kalliina.
Vai olenko yksin mielipiteineni?
Toinen ongelma on se, että kukaan ehdokkaista ei viime kunnallisvaaleissa kertonut, aikooko äänestää purkamista vastaan vai sen puolesta. Ei tietenkään, kun kukaan ei tajunnut kysyä sitä. Kukaan ei silloin puhunut Hanasaaren purkamisesta halaistua sanaa. Olisi valtuuston kokoonpano ehkä ollut erilainen, jos tämä olisi ollut vaaliteema. Ja senhän virkamiehemme tietävät paremmin kuin hyvin runnoessaan asian läpi tällä valtuustokaudella.
Tästä ja muista isoista, kaikkia kuntalaisia koskettavasta asiasta pitäisi ehdottomasti järjestää kansanäänestys, tai vähintäänkin asia pitäisi antaa kahden peräkkäisen hallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi. Voisi hillitä moista vandalismia jo kummasti, kun tavalliset fiksut ihmiset pääsisivät sanomaan mielipiteensä. Täytyyhän tavallisten ihmisten saada sanoa mielipiteensä oman kotikaupunkinsa suurista asioista. Ei ole hyväksyttävää, että päätökset kähmitään jossain kabineteissa pienellä porukalla.
Ehdotan, että esim. Malmin lentokentän ja Kivinokan kohtalosta järjestetään kansanäänestys seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä. Siinä kun täyttää yhden, täyttää samalla vaivalla kolme lippua, eikä niiden laskeminen voi niin kallista olla että ehdotus voidaan hylätä liian kalliina.
Vai olenko yksin mielipiteineni?
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Lisäys eiliseen, kohta 4.
Lisätään tämä edellisten perään:
Asian käsittelyssä kiistattomasti todistettuja asioita ovat:
4 - Purkuhanke voidaan käsitellä ja hyväksyä valtuustossa, vaikka esityslistan teksti sisältää selviä (tarkoitushakuisia?) virheitä ja vääriä väittämiä, joilla hanketta perustellaan. Väittämät ja niiden oikaisut voi lukea tästä. Kuka näkökohdat on kirjoittanut ja miksi? Ilmeisesti kuitenkin pajunköyden (vai pajusen...) syöttäminen valtuustolle sallitaan, koska kukaan ei ole älähtänyt?
Kuinkahan monta vastaavaa vielä löytyy? Saa ehdottaa, lisätään kaikki tähän.
Asian käsittelyssä kiistattomasti todistettuja asioita ovat:
4 - Purkuhanke voidaan käsitellä ja hyväksyä valtuustossa, vaikka esityslistan teksti sisältää selviä (tarkoitushakuisia?) virheitä ja vääriä väittämiä, joilla hanketta perustellaan. Väittämät ja niiden oikaisut voi lukea tästä. Kuka näkökohdat on kirjoittanut ja miksi? Ilmeisesti kuitenkin pajunköyden (vai pajusen...) syöttäminen valtuustolle sallitaan, koska kukaan ei ole älähtänyt?
Kuinkahan monta vastaavaa vielä löytyy? Saa ehdottaa, lisätään kaikki tähän.
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Valtuusto puolsi purkamista
Valtuusto hyväksyi hallituksen esityksen Hanasaari A:n purkamisesta ja hiilikasan siirtämisestä.
2 - Helsingissä voidaan purkaa hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen, suurikokoinen rakennus näkyvällä paikalla ilman, että sille edes yritetään etsiä uutta käyttötarkoitusta. Maailmalta löytyvät esimerkit osoittavat, että Hanasaarellakin olisi oikeasti suuria mahdollisuuksia.
3 - Kansalaiskeskustelu, kirjoitukset lehdissä ja aiheen käsittely TV:ssä eivät vaikuta yhtään mihinkään. Tämä kävi vielä selvemmin ilmi toisen rakennushankkeen käsittelyssä, jota paikalliset asukkaat olivat vastustaneet. Vastustus yksinkertaisesti sivuutettiin ja todettiin rakennuksen 500 toimistotyöpaikkaa olevan hyvä juttu. Sillä siisti. Helsingin kaupunkisuunnittelussa on jotakin vialla, ja pahasti!
4 - Purkuhanke voidaan käsitellä ja hyväksyä valtuustossa, vaikka esityslistan teksti sisältää selviä (tarkoitushakuisia?) virheitä ja vääriä väittämiä, joilla hanketta perustellaan. Väittämät ja niiden oikaisut voi lukea tästä. Kuka näkökohdat on kirjoittanut ja miksi? Ilmeisesti kuitenkin pajunköyden (vai pajusen...) syöttäminen valtuustolle sallitaan, koska kukaan ei ole älähtänyt?
Mikäli äänestämällä haluaa korjata tätä tilannetta ja saada demokratiaa Helsingin kaupunkisuunnitteluun, kannattaa mieluummin äänestää vasemmistoa kuin oikeistoa, kokoomusta ei missään tapauksessa, mutta erittäin mielellään vihreitä. Demarit ovat ongelma, koska yksi fiksu demari ei riitä. Voi tietenkin toivoa, että muutos lähtee sisältäpäin. Sen verran nöyrästi kunnallispolitiikka kuitenkin kulkee kaupunkisuunnitteluviraston talutusnuorassa, että huonolta näyttää, kerta kaikkiaan.
Asian käsittelyssä esitettiin erittäin hyviä puheenvuoroja, joissa selkeästi perustellen vaadittiin Hanasaari A:n uusiokäytön selvittämistä sekä koko hankkeen taloudellisen kannattavuuden selvittämistä. Näistä tehtiin kolme palautusehdotusta, Arhinmäki Hakasen kannattamana, Helistö Näreen kannattamana ja Pajamäki Malisen kannattamana. Eniten kannatusta sai Helistön ehdotus, jossa vaadittiin voimalan uusiokäytön selvittämistä. Äänestyksessä ehdotus kaatui äänin 52-31.
Lopuksi Helistö esitti Abdullan kannattamana koko esityksen hylkäämistä. Tämä kaatui äänin 68-12, jolloin purkupäätös oli syntynyt.
Puheenvuoron Hanasaaren purkamisen vaihtoehtojen selvittämisen puolesta pitivät, Paavo Arhinmäki (Vas), Yrjö Hakanen (SKP), Kimmo Helistö (Vihr), Sari Näre (Vihr), Osku Pajamäki (SDP), Tea Vikstedt-Nyman (Vas), Tuomas Rantanen (Vihr), Jouko Malinen (SDP), Maria Björnberg-Enckell (SFP), Osmo Soininvaara (Vihr) sekä Tiina Kaarela (Vas)
Puheenvuorojen aikana useat valtuutetut kunnioittivat tilaisuutta ja demokratiaa olemalla poissa kokoushuoneesta.
Perustelut olivat selkeitä. Maailmalta löytyy hyviä esimerkkejä vanhojen voimalaitosten menestyksekkäästä uusiokäytöstä. Se pitäisi meilläkin tutkia, ennen lopullisen purkupäätöksen tekemistä. Myös taloudelliset seikat nousivat esiin, eli koko purku- ja hiililogistiikan muutoshankkeen taloudellinen kannattavuus kyseenalaistettiin ja vaadittiin sen selvittämistä. Osku Pajamäki toi esiin suunniteltujen hiilisiilojen kaupunkikuvalliset vaikutukset, sekä mielenkiintoisen näkökohdan hiilen kuljettamiseksi autoilla Vuosaaresta, jossa on hiilikasa jo valmiina. Hiilisiilojen hinnalla hiilet voisi tällä tavalla kuljettaa Hanasaareen seuraavat 30 vuotta. Kaupunginjohtaja Pajunen tyrmäsi ehdotuksen toteamalla, että Vuosaaren satamaan ei tule hiililogistiikkaa, siellä ei voi käsitellä hiiltä.
Vaihtoehtojen selvittämättä jättämisen puolesta pitivät puheen Heli Puura (SDP), Hannale Luukkainen (Kok), Stefan Johansson (SFP). Perusteluina kliseet; Hanasaari A on ruma, Helsinki tarvitsee asuntoja ja päätöksen lykkääminen vain lisää kustannuksia.
Asian käsittelyssä kiistattomasti todistettuja asioita ovat:
1 -Helsingissä voidaan tehdä 127 miljoonan euron hanke, jota ei ole osoitettu taloudellisesti kannattavaksi. Se, että hanke kustannetaan Helsingin Energian tulorahoituksella, ei muuta asiaa miksikään. Raha on poissa Helsingin kassasta, koska Energian tulos ja tuloutuskyky kaupungille hankeen takia heikkenee. (Josta seuraa, että veroäyri voi nousta) Missä tahansa yrityksessä investointipäätösten tekeminen ilman kannattavuuslaskelmaa johtaa 100 % varmuudella ennemmin tai myöhemmin vararikkoon.
Lopuksi Helistö esitti Abdullan kannattamana koko esityksen hylkäämistä. Tämä kaatui äänin 68-12, jolloin purkupäätös oli syntynyt.
Puheenvuoron Hanasaaren purkamisen vaihtoehtojen selvittämisen puolesta pitivät, Paavo Arhinmäki (Vas), Yrjö Hakanen (SKP), Kimmo Helistö (Vihr), Sari Näre (Vihr), Osku Pajamäki (SDP), Tea Vikstedt-Nyman (Vas), Tuomas Rantanen (Vihr), Jouko Malinen (SDP), Maria Björnberg-Enckell (SFP), Osmo Soininvaara (Vihr) sekä Tiina Kaarela (Vas)
Puheenvuorojen aikana useat valtuutetut kunnioittivat tilaisuutta ja demokratiaa olemalla poissa kokoushuoneesta.
Perustelut olivat selkeitä. Maailmalta löytyy hyviä esimerkkejä vanhojen voimalaitosten menestyksekkäästä uusiokäytöstä. Se pitäisi meilläkin tutkia, ennen lopullisen purkupäätöksen tekemistä. Myös taloudelliset seikat nousivat esiin, eli koko purku- ja hiililogistiikan muutoshankkeen taloudellinen kannattavuus kyseenalaistettiin ja vaadittiin sen selvittämistä. Osku Pajamäki toi esiin suunniteltujen hiilisiilojen kaupunkikuvalliset vaikutukset, sekä mielenkiintoisen näkökohdan hiilen kuljettamiseksi autoilla Vuosaaresta, jossa on hiilikasa jo valmiina. Hiilisiilojen hinnalla hiilet voisi tällä tavalla kuljettaa Hanasaareen seuraavat 30 vuotta. Kaupunginjohtaja Pajunen tyrmäsi ehdotuksen toteamalla, että Vuosaaren satamaan ei tule hiililogistiikkaa, siellä ei voi käsitellä hiiltä.
Vaihtoehtojen selvittämättä jättämisen puolesta pitivät puheen Heli Puura (SDP), Hannale Luukkainen (Kok), Stefan Johansson (SFP). Perusteluina kliseet; Hanasaari A on ruma, Helsinki tarvitsee asuntoja ja päätöksen lykkääminen vain lisää kustannuksia.
Asian käsittelyssä kiistattomasti todistettuja asioita ovat:
1 -Helsingissä voidaan tehdä 127 miljoonan euron hanke, jota ei ole osoitettu taloudellisesti kannattavaksi. Se, että hanke kustannetaan Helsingin Energian tulorahoituksella, ei muuta asiaa miksikään. Raha on poissa Helsingin kassasta, koska Energian tulos ja tuloutuskyky kaupungille hankeen takia heikkenee. (Josta seuraa, että veroäyri voi nousta) Missä tahansa yrityksessä investointipäätösten tekeminen ilman kannattavuuslaskelmaa johtaa 100 % varmuudella ennemmin tai myöhemmin vararikkoon.
2 - Helsingissä voidaan purkaa hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen, suurikokoinen rakennus näkyvällä paikalla ilman, että sille edes yritetään etsiä uutta käyttötarkoitusta. Maailmalta löytyvät esimerkit osoittavat, että Hanasaarellakin olisi oikeasti suuria mahdollisuuksia.
3 - Kansalaiskeskustelu, kirjoitukset lehdissä ja aiheen käsittely TV:ssä eivät vaikuta yhtään mihinkään. Tämä kävi vielä selvemmin ilmi toisen rakennushankkeen käsittelyssä, jota paikalliset asukkaat olivat vastustaneet. Vastustus yksinkertaisesti sivuutettiin ja todettiin rakennuksen 500 toimistotyöpaikkaa olevan hyvä juttu. Sillä siisti. Helsingin kaupunkisuunnittelussa on jotakin vialla, ja pahasti!
4 - Purkuhanke voidaan käsitellä ja hyväksyä valtuustossa, vaikka esityslistan teksti sisältää selviä (tarkoitushakuisia?) virheitä ja vääriä väittämiä, joilla hanketta perustellaan. Väittämät ja niiden oikaisut voi lukea tästä. Kuka näkökohdat on kirjoittanut ja miksi? Ilmeisesti kuitenkin pajunköyden (vai pajusen...) syöttäminen valtuustolle sallitaan, koska kukaan ei ole älähtänyt?
Mikäli äänestämällä haluaa korjata tätä tilannetta ja saada demokratiaa Helsingin kaupunkisuunnitteluun, kannattaa mieluummin äänestää vasemmistoa kuin oikeistoa, kokoomusta ei missään tapauksessa, mutta erittäin mielellään vihreitä. Demarit ovat ongelma, koska yksi fiksu demari ei riitä. Voi tietenkin toivoa, että muutos lähtee sisältäpäin. Sen verran nöyrästi kunnallispolitiikka kuitenkin kulkee kaupunkisuunnitteluviraston talutusnuorassa, että huonolta näyttää, kerta kaikkiaan.
Jos sitten huolenaiheena on Malmien lentokenttä, edellä lueteltu jako ei päde, vaan on syytä tarkastaa jokaisen ehdokkaan mielipide erikseen.
Mitä vuosaaren satamaan ja hiililogistiikan mahdottomuuteen tulee, niin Pajusen vastaus ei ihan riitä. Itsepurkava laiva voi tuoda hiiltä ihan mihin vain. Riittää, että laivan viereen laiturille mahtuu auto johon hiili kuormataan. Jos on päätetty, että näin ei tehdä, on eri asia kuin että se on mahdotonta.
Voimme ajatella asian niinkin, että Helsinki sai lahjan. Hienon lahjan, uniikin ja arvokkaan, josta olisi ollut hyötyä ja iloa vuosikymmeniksi. Helsinki ei tyhmyyksissään kuitenkaan ymmärtänyt siitä mitään, ei tiennyt mitä sillä pitäisi tehdä. Ei vain osannut, eikä osannut kysyä keneltäkään. Ei tajunnut suurta mahdollisuutta. Niinpä se teki sen minkä taisi, mihin äly juuri ja juuri riitti, purki ja hävitti uuden tieltä. Rakensi tilalle jotakin itsensä näköistä, helpompaa kaupunkia.
Mitä vuosaaren satamaan ja hiililogistiikan mahdottomuuteen tulee, niin Pajusen vastaus ei ihan riitä. Itsepurkava laiva voi tuoda hiiltä ihan mihin vain. Riittää, että laivan viereen laiturille mahtuu auto johon hiili kuormataan. Jos on päätetty, että näin ei tehdä, on eri asia kuin että se on mahdotonta.
Voimme ajatella asian niinkin, että Helsinki sai lahjan. Hienon lahjan, uniikin ja arvokkaan, josta olisi ollut hyötyä ja iloa vuosikymmeniksi. Helsinki ei tyhmyyksissään kuitenkaan ymmärtänyt siitä mitään, ei tiennyt mitä sillä pitäisi tehdä. Ei vain osannut, eikä osannut kysyä keneltäkään. Ei tajunnut suurta mahdollisuutta. Niinpä se teki sen minkä taisi, mihin äly juuri ja juuri riitti, purki ja hävitti uuden tieltä. Rakensi tilalle jotakin itsensä näköistä, helpompaa kaupunkia.
Sen pituinen se.
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006
maanantaina, joulukuuta 04, 2006
Kaupunginhallitus vie purkusuunnitelman valtuustoon
Kaupunginhallitus päätti esittää Hanasaari-asian valtuustolle sellaisenaan. Päätös ei syntynyt yksimielisesti.
Kimmo Helistö teki palautusehdotuksen:
”Khs päättänee palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi sen selvittämiseksi, olisiko A-voimalaitoksen rakennukselle osoitettavissa sovelias uusiokäyttö.”
Osku pajamäki oli samoilla linjoilla ehdottaessaan:
”Kvsto päättänee palauttaa hankesuunnitelman uudelleen valmisteltavaksi siten, että selvitetään eri vaihtoehtoja Hanasaaren A-voimalaitoksen soveltuvuudesta uusiokäyttöön, osaksi uutta osayleiskaavaa. Lisäksi suunnitellusta voimalan purusta sekä kivihiililogistiikan siirrosta teetetään kustannushyöty-analyysi, jolla voidaan todentaa, onko hanke siitä aiheutuvien kustannusten arvoinen.”
Helistön ehdotuksesta äänestettiin 4 puolesta, 10 vastaan, 1 tyhjä. Asia hyväksyttiin esittelijän ehdotuksen mukaisesti. Helistö, Pajamäki ja Lindeman jättivät päätökseen eriävät mielipiteet.
Näin ollen kaupunginvaltuusto käsittelee asiaa kokouksessaan 13.12.2006.
Koska sekä Helistön että Pajamäen ehdotukset Hanasaari A:n purkamisen vaihtoehtojen sekä kustannushyöty-analyysin tekemisestä koko hankkeelle hylättiin, voitaneen tästä päätellä yhtä ja toista. Ainakin sen, että Helsingissä voidaan tehdä sadan miljoonan hankkeita selvittämättä niistä saatavaa hyötyä ja vertailematta kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ja ehkä senkin, että hallitus ei uskalla selvittää kustannushyötyjä, koska niitä ei löydy.
Kannattaa palauttaa mieliin myös viesti parin vuoden takaa: "Hanasaaren A-laitos on loppuunkäytetty ja se tullaan purkamaan. Hiilikasa tulaan järjetämään uudelleen. joko maanalaisina siiloina tai kolmena maanpäällisinä tai ositttain maanpäällisinä siiloina. Projekti maksaa 40 milj." Mikael Sundman, 19.3.2004.
Kuka täällä loppujen lopuksi määrää?
Oskun blogi.
Kimmo Helistö teki palautusehdotuksen:
”Khs päättänee palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi sen selvittämiseksi, olisiko A-voimalaitoksen rakennukselle osoitettavissa sovelias uusiokäyttö.”
Osku pajamäki oli samoilla linjoilla ehdottaessaan:
”Kvsto päättänee palauttaa hankesuunnitelman uudelleen valmisteltavaksi siten, että selvitetään eri vaihtoehtoja Hanasaaren A-voimalaitoksen soveltuvuudesta uusiokäyttöön, osaksi uutta osayleiskaavaa. Lisäksi suunnitellusta voimalan purusta sekä kivihiililogistiikan siirrosta teetetään kustannushyöty-analyysi, jolla voidaan todentaa, onko hanke siitä aiheutuvien kustannusten arvoinen.”
Helistön ehdotuksesta äänestettiin 4 puolesta, 10 vastaan, 1 tyhjä. Asia hyväksyttiin esittelijän ehdotuksen mukaisesti. Helistö, Pajamäki ja Lindeman jättivät päätökseen eriävät mielipiteet.
Näin ollen kaupunginvaltuusto käsittelee asiaa kokouksessaan 13.12.2006.
Koska sekä Helistön että Pajamäen ehdotukset Hanasaari A:n purkamisen vaihtoehtojen sekä kustannushyöty-analyysin tekemisestä koko hankkeelle hylättiin, voitaneen tästä päätellä yhtä ja toista. Ainakin sen, että Helsingissä voidaan tehdä sadan miljoonan hankkeita selvittämättä niistä saatavaa hyötyä ja vertailematta kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ja ehkä senkin, että hallitus ei uskalla selvittää kustannushyötyjä, koska niitä ei löydy.
Kannattaa palauttaa mieliin myös viesti parin vuoden takaa: "Hanasaaren A-laitos on loppuunkäytetty ja se tullaan purkamaan. Hiilikasa tulaan järjetämään uudelleen. joko maanalaisina siiloina tai kolmena maanpäällisinä tai ositttain maanpäällisinä siiloina. Projekti maksaa 40 milj." Mikael Sundman, 19.3.2004.
Kuka täällä loppujen lopuksi määrää?
Oskun blogi.
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
Hanasaari Kaupunginhallituksessa tänään
Miten asiaa käsitellään:
Esityslistan loppuosa nro 22/13.12.2006
Tekstistä löytyy perusteellinen selonteko asiasta, lautakuntien lausunnot, kustannukset jne. Löytyy myös erikseen kohta, jota tässä kommentoitu:
A-laitoksen säilyttämistä vastaan voidaan esittää myös seuraavia näkökohtia:
”...on kustannus todennäköisesti saneerauksesta suurempi” Todennäköisesti? Tätäkään ei ole selvitetty. (Musiikkitalo maksaa sata miljoonaa.)
Tekstissä puhutaan myös Hanasaari B:n purkamisesta sen käyttöiän päätyttyä. Miten näin voidaan tehdä, koska Helsingin Kaupunginmuseo on esittänyt B-laitosta suojeltavaksi? Lue Kaupunginmuseon lausunto.
Muuta huomion arvoista:
Pelastuslautakunnan lausunnossa:
Ratkaisu on pelkkä maisemointi. Ylimääräisten osien lisääminen toimivaan kokonaisuuteen ei koskaan ole parannus, teknisessä mielessä. Ylimääräisistä osista on vain haittaa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puoltava päätös syntyi äänin 5-4. Ei ehkä kovin painava lausunto, vaikka toki demokraattisesti tehty.
Avoimia asioita on tässä vaiheessa niin paljon, että kukaan ei voi rehellisesti luvata kustannusten olevan enintään 127 miljoonaa.
Tekstistä käy ainakin selvästi ilmi Kaupunginhallituksen voimakas halu päästä laitoksesta eroon. Purkamista "puoltavia" näkökohtia on riittämiin, säilyttämistä puoltavia ei yhtään. Olisiko aika järjestää kansainvälinen avoin ideakilpailu Hanasaari A:n mahdollisesta uusioköytöstä? Vai luottaako joku oikeasti Kaupunginhallituksen asiantuntemukseen tässä asiassa?
Presson pääkirjoituksessa 2.12.2006 se sanottiin suoraan:
"Saastuneen maaperän puhdistaminen ja hiilikasan siirtäminen tekevät Sörkan tontista Suomen kalleinta asuinmaata."
Ja tarkoitushan oli rakentaa alueelle Helsingin kipeästi kaipaamia uusia asuntoja...
Jotta suhteellisuudentaju säilyisi, tässä kertauksena vielä kartta osasta lähivuosina rakennettaviksi tulevista alueista Helsingistä.
Sininen täplä kartassa on Hanasaari, joka jostain kumman syystä pitää rakentaa ensimmäisenä, maksoi mitä maksoi.
Esityslistan loppuosa nro 22/13.12.2006
Tekstistä löytyy perusteellinen selonteko asiasta, lautakuntien lausunnot, kustannukset jne. Löytyy myös erikseen kohta, jota tässä kommentoitu:
A-laitoksen säilyttämistä vastaan voidaan esittää myös seuraavia näkökohtia:
- Rakennus on suunniteltu voimalaitokseksi, jossa hiililogistiikka on määritellyt laitoksen sisäosien kantavat rakenteet ja tilaratkaisut. Hiilisiilot voimalaitoksen sisällä ulottuvat lähes koko rakennuksen korkuisina hiilisataman puoleisessa osassa.
- Kulku rakennuksen sisällä tapahtuu myös suurelta osin ritilätasoilla eli välipohjarakenteita on äärimmäisen vähän. Niiltä osin, kuin välipohjia on, muodostuu huonekerroksista käyttökelvottoman suuria hallitiloja.
- Suuren osan sisätiloista täyttää prosessiin liittyvät kattilat ja säiliöt, jotka on erikseen perustettu, osin pultattu kiinni kantavaan välipohjaan.
- Prosessilaitteita on paljon ja laitoksen pääkomponentit kuten turbiinin osat ja kattilat sekä erilaiset säiliöt ovat kooltaan suuria. Näiden purkamisen yhteydessä joudutaan rakennuksen rakenteita purkamaan ja hajottamaan merkittävässä määrin.
- Tehtyjen asbestikartoitusten mukaan rakennus sisältää merkittäviä määriä asbestia. Voidaan arvioida, että asbestin täydellinen poistaminen ja käsittely on huomattavasti hankalampaa ja kustannuksiltaan suurempi hanke kuin asbestin käsittely rakennuksen purun yhteydessä.
- Hiili on imeytynyt seinä- ja pohjarakenteisiin. Rakenteellisia mittauksia ei ole rakenteista tehty, jotta voisi arvioida rakenteiden säilyttämistä ja hyödyntämistä muuhun käyttöön.
- Purkukustannus on 13,7 milj. euroa. Jos rakennus otettaisiin johonkin muuhun käyttöön, on kustannus todennäköisesti saneerauksesta suurempi kuin uuden vastaavan tilan rakentaminen.
”...on kustannus todennäköisesti saneerauksesta suurempi” Todennäköisesti? Tätäkään ei ole selvitetty. (Musiikkitalo maksaa sata miljoonaa.)
Tekstissä puhutaan myös Hanasaari B:n purkamisesta sen käyttöiän päätyttyä. Miten näin voidaan tehdä, koska Helsingin Kaupunginmuseo on esittänyt B-laitosta suojeltavaksi? Lue Kaupunginmuseon lausunto.
Muuta huomion arvoista:
Pelastuslautakunnan lausunnossa:
- "Hanasaaren B-voimalan polttoainevarastoratkaisun toteutusta voidaan pitää merkittävänä voimalaitoksen perusparannuksena."
Ratkaisu on pelkkä maisemointi. Ylimääräisten osien lisääminen toimivaan kokonaisuuteen ei koskaan ole parannus, teknisessä mielessä. Ylimääräisistä osista on vain haittaa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puoltava päätös syntyi äänin 5-4. Ei ehkä kovin painava lausunto, vaikka toki demokraattisesti tehty.
- "Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä tämän asian erillisenä liitteenä olevan hankesuunnitelman siten, että hankkeen arvonlisäveroton kokonaiskustannusarvio on tammikuun 2006 hintatasossa (RI 2000 = 113,4) enintään 127 000 000 euroa (arvonlisäverollinen kustannusarvio 155 000 000 euroa, alv. 22 %). "
Avoimia asioita on tässä vaiheessa niin paljon, että kukaan ei voi rehellisesti luvata kustannusten olevan enintään 127 miljoonaa.
Tekstistä käy ainakin selvästi ilmi Kaupunginhallituksen voimakas halu päästä laitoksesta eroon. Purkamista "puoltavia" näkökohtia on riittämiin, säilyttämistä puoltavia ei yhtään. Olisiko aika järjestää kansainvälinen avoin ideakilpailu Hanasaari A:n mahdollisesta uusioköytöstä? Vai luottaako joku oikeasti Kaupunginhallituksen asiantuntemukseen tässä asiassa?
Presson pääkirjoituksessa 2.12.2006 se sanottiin suoraan:
"Saastuneen maaperän puhdistaminen ja hiilikasan siirtäminen tekevät Sörkan tontista Suomen kalleinta asuinmaata."
Ja tarkoitushan oli rakentaa alueelle Helsingin kipeästi kaipaamia uusia asuntoja...
Jotta suhteellisuudentaju säilyisi, tässä kertauksena vielä kartta osasta lähivuosina rakennettaviksi tulevista alueista Helsingistä.
Sininen täplä kartassa on Hanasaari, joka jostain kumman syystä pitää rakentaa ensimmäisenä, maksoi mitä maksoi.
“Adaptive Reuse on Obolete Power Plants”
Vanhentuneiden voimalaitosten uusiokäyttö – kuuluu otsikko suomeksi. Referoimme samannimistä artikkelia.
Pitkään vakaana pysynyt energia-ala on parhaillaan voimakkaiden muutosten alaisena. Lisääntynyt kilpailu, polttoaineiden kallistuminen, ympäristölainsäädännön tiukentuminen ja sähkön kulutuksen kasvu on ajanut toimijat tilanteeseen, jossa monista vanhemmista voimalaitoksista joudutaan teknis-taloudellisten syiden takia luopumaan.
Onneksi arkkitehtuuriset ja kaupunkikuvalliset arvot sekä vanhojen voimalaitosten sijainti yhdessä taloudellisten seikkojen kanssa, ovat johtaneet näiden käytöstä poistettujen teollisuuslaitosten uusiokäytön mahdollisuuksien kehittämiseen. Tekstissä esitellään muutamia tämän kehityksen tuloksena syntyneitä sovelluksia.
Vanhat voimalat on yleensä rakennettu kaupungin laitamaille, mutta ovat vuosikymmenten aikana ja kaupungin kasvaessa joutuneet kaupunkirakentamisen ympäröimiksi. Jos laitoksen sijainti, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja historialliset arvot muodostavat sopivan yhdistelmän, laitos voi olla erittäin kiinnostava, yleiseen käyttöön suuntautuva uusiokäytön kohde.
Termiä ”adaptiviinen uusiokäyttö” on yleisesti käytetty tilanteissa, joissa alkuperäisestä käytöstä poistettu laitos hyödynnetään jossakin muussa tarkoituksessa. Vanhan voimalaitoksen ollessa kyseessä, muutos tehdään purkamalla laitoksen koneisto pois ja poistamalla rakenteista kaikki haitalliset aineet kuten asbesti, elohopea, metallipohjaiset maalit sekä toisinaan PCB. Niiden poistaminen on osa oleellinen osa uusiokäyttöä. Tuloksena on tyhjä ”kuori” jota voidaan vapaasti hyödyntää.
Vanhoissa voimaloissa on useita uusiokäyttöä puoltavia ominaisuuksia. Merkittävimpänä ominaisuutena pidetään niiden suurikokoisia turbiini- ja kattilahalleja. Nämä erittäin suuret ja avarat tilat antavat suuria mahdollisuuksia uusiokäyttöä suunniteltaessa.
Vanhojen voimaloiden merkittävimpänä uusiokäyttöä puoltavana ominaisuutena pidetään niiden suurikokoisia turbiini- ja kattilahalleja. Nämä erittäin suuret ja avarat tilat antavat suuria mahdollisuuksia uusiokäyttöä suunniteltaessa.
Museot ja muut vastaavat julkiset tilat, ravintolat ja hotellit ovat yleisiä uusia käyttötarkoituksia.
Esimerkkejä:
The Tate Modern - korkeatasoinen modernin taiteen museo Lontoossa. Museon 34 000 kerrosneliömetriä pitävät sisällään museo- ja näyttelytiloja, kauppoja. kahviloita, auditorion sekä koulutus- ja huoltotiloja. Voimala rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosien 1947 ja 1963 välisenä aikana ja poistettiin käytöstä 1981. Katso kuvia.
The Power Plant Contemporary Art Gallery - sijaitsee Torontossa, Kanadassa. Sen perustana on vuonna 1926 rakennettu, 1980 suljettu ja 1987 saneerattuna yleisölle avattu vanha voimalaitosrakennus.
The Powerhouse Museum – Sydneyssä. 1899-1902 rakennettu voimalaitos, suljettu 1961, avattu museona 1988. The Powerhouse Museum on Australian suurin ja suosituin museo. Sen laaja ja monipuolinen kokoelma kattaa materiaalia tieteen, teknologian, muotoilun, teollisuuden, koriste-esineistön, musiikin, kuljetuksen ja avaruustekniikan alueilta. Museo käsittää 22 pysyvää näyttelyä ja useita vaihtuvia näyttelyitä. Katso kuvia.
Seaholm Power Plant – Austin, Texas. Rumaksi mutta rakastettavaksi kuvailtu voimalaitos, rakennettu 1950 – 1958, lopettanut toimintansa 1989, suljettu lopullisesti 1996. Puhdistustyöt (PCB) valmistuneet 2006, jonka jälkeen alkaa muuttaminen uuteen käyttöön. Voimalaan ja sen ympäristöön rakennetaan toimistoja, kauppoja, asuntoja, hotelli, ravintoloita ja monitoimitilaa erilaisia tapahtumia varten.
Power Plant Live – Baltimore, Maryland. Vapaa-ajan keskus erilaisine ajanviete- ja huvittelutoimintoineen.
Comal Power Plant – New Braunfels, Texas. Rakennettu 1921, toiminnassa vuoteen 1977. Rakennettu sittemmin loft-asunnoiksi. Kahdeksan kerrosta 108 huoneistoa. Katso kuvia.
Yhteenveto: Maailmassa on energia-alan muutoksista johtuen tarjolla paljon käytöstä poistettuja voimalaitoksia. Monia niistä on onnistuneesti muutettu toiseen käyttöön, esim. museoksi, tai kaupalliseen käyttöön kuten asunnoiksi, ravintolaksi jne.
Artikkelin kirjoittaja Richard A. Scadden on 26 vuoden kokemuksen omaava ympäristötekniikan asiantuntija.
Lue englanninkielinen artikkeli kokonaisuudessaan.
Pitkään vakaana pysynyt energia-ala on parhaillaan voimakkaiden muutosten alaisena. Lisääntynyt kilpailu, polttoaineiden kallistuminen, ympäristölainsäädännön tiukentuminen ja sähkön kulutuksen kasvu on ajanut toimijat tilanteeseen, jossa monista vanhemmista voimalaitoksista joudutaan teknis-taloudellisten syiden takia luopumaan.Onneksi arkkitehtuuriset ja kaupunkikuvalliset arvot sekä vanhojen voimalaitosten sijainti yhdessä taloudellisten seikkojen kanssa, ovat johtaneet näiden käytöstä poistettujen teollisuuslaitosten uusiokäytön mahdollisuuksien kehittämiseen. Tekstissä esitellään muutamia tämän kehityksen tuloksena syntyneitä sovelluksia.
Vanhat voimalat on yleensä rakennettu kaupungin laitamaille, mutta ovat vuosikymmenten aikana ja kaupungin kasvaessa joutuneet kaupunkirakentamisen ympäröimiksi. Jos laitoksen sijainti, arkkitehtoniset, kaupunkikuvalliset ja historialliset arvot muodostavat sopivan yhdistelmän, laitos voi olla erittäin kiinnostava, yleiseen käyttöön suuntautuva uusiokäytön kohde.
Termiä ”adaptiviinen uusiokäyttö” on yleisesti käytetty tilanteissa, joissa alkuperäisestä käytöstä poistettu laitos hyödynnetään jossakin muussa tarkoituksessa. Vanhan voimalaitoksen ollessa kyseessä, muutos tehdään purkamalla laitoksen koneisto pois ja poistamalla rakenteista kaikki haitalliset aineet kuten asbesti, elohopea, metallipohjaiset maalit sekä toisinaan PCB. Niiden poistaminen on osa oleellinen osa uusiokäyttöä. Tuloksena on tyhjä ”kuori” jota voidaan vapaasti hyödyntää.
Vanhoissa voimaloissa on useita uusiokäyttöä puoltavia ominaisuuksia. Merkittävimpänä ominaisuutena pidetään niiden suurikokoisia turbiini- ja kattilahalleja. Nämä erittäin suuret ja avarat tilat antavat suuria mahdollisuuksia uusiokäyttöä suunniteltaessa.
Vanhojen voimaloiden merkittävimpänä uusiokäyttöä puoltavana ominaisuutena pidetään niiden suurikokoisia turbiini- ja kattilahalleja. Nämä erittäin suuret ja avarat tilat antavat suuria mahdollisuuksia uusiokäyttöä suunniteltaessa.
Museot ja muut vastaavat julkiset tilat, ravintolat ja hotellit ovat yleisiä uusia käyttötarkoituksia.
Esimerkkejä:
The Tate Modern - korkeatasoinen modernin taiteen museo Lontoossa. Museon 34 000 kerrosneliömetriä pitävät sisällään museo- ja näyttelytiloja, kauppoja. kahviloita, auditorion sekä koulutus- ja huoltotiloja. Voimala rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosien 1947 ja 1963 välisenä aikana ja poistettiin käytöstä 1981. Katso kuvia.
The Power Plant Contemporary Art Gallery - sijaitsee Torontossa, Kanadassa. Sen perustana on vuonna 1926 rakennettu, 1980 suljettu ja 1987 saneerattuna yleisölle avattu vanha voimalaitosrakennus.
The Powerhouse Museum – Sydneyssä. 1899-1902 rakennettu voimalaitos, suljettu 1961, avattu museona 1988. The Powerhouse Museum on Australian suurin ja suosituin museo. Sen laaja ja monipuolinen kokoelma kattaa materiaalia tieteen, teknologian, muotoilun, teollisuuden, koriste-esineistön, musiikin, kuljetuksen ja avaruustekniikan alueilta. Museo käsittää 22 pysyvää näyttelyä ja useita vaihtuvia näyttelyitä. Katso kuvia.
Seaholm Power Plant – Austin, Texas. Rumaksi mutta rakastettavaksi kuvailtu voimalaitos, rakennettu 1950 – 1958, lopettanut toimintansa 1989, suljettu lopullisesti 1996. Puhdistustyöt (PCB) valmistuneet 2006, jonka jälkeen alkaa muuttaminen uuteen käyttöön. Voimalaan ja sen ympäristöön rakennetaan toimistoja, kauppoja, asuntoja, hotelli, ravintoloita ja monitoimitilaa erilaisia tapahtumia varten.
Power Plant Live – Baltimore, Maryland. Vapaa-ajan keskus erilaisine ajanviete- ja huvittelutoimintoineen.
Comal Power Plant – New Braunfels, Texas. Rakennettu 1921, toiminnassa vuoteen 1977. Rakennettu sittemmin loft-asunnoiksi. Kahdeksan kerrosta 108 huoneistoa. Katso kuvia.
Yhteenveto: Maailmassa on energia-alan muutoksista johtuen tarjolla paljon käytöstä poistettuja voimalaitoksia. Monia niistä on onnistuneesti muutettu toiseen käyttöön, esim. museoksi, tai kaupalliseen käyttöön kuten asunnoiksi, ravintolaksi jne.
Artikkelin kirjoittaja Richard A. Scadden on 26 vuoden kokemuksen omaava ympäristötekniikan asiantuntija.
Lue englanninkielinen artikkeli kokonaisuudessaan.
lauantaina, joulukuuta 02, 2006
Hanasaaren voimala on säilytettävä!
Näin kirjoittaa Kauppalehti Presso tämään ilmestyneen numeron pääkirjoituksessa.
”Hanasaari A:ta ei missään nimessä saa purkaa. Tässä käy aivan samalla tavalla kuin 1960-luvulla, jolloin kaupunkikuvasta hävitettiin kymmeniä vanhoja toimisto- ja asuintaloja.”
”Nyt tehdään sama Helsingin vanhoille teollisuusrakennuksille. Niitä ei ole kaupungin keskusta-alueella enää paljon jäljellä. Se, mikä on, pitää säästää.”
”Saastuneen maaperän puhdistaminen ja hiilikasan siirtäminen tekevät Sörkan tontista Suomen
kalleinta asuinmaata.”
Kiitos Presso!
Tekstiin ei ole mitään lisättävää. Se on kokonaisuudessa luettavissa Presson näkiöslehdestä osoitteessa:
http://presso.kauppalehti.fi/
Myös Kauppalehden toimittaja Miia Savaspuro on aiemmin kirjoittanut Hanasaaresta.
Lue artikkeli.
Lue blogikirjoitus.
”Hanasaari A:ta ei missään nimessä saa purkaa. Tässä käy aivan samalla tavalla kuin 1960-luvulla, jolloin kaupunkikuvasta hävitettiin kymmeniä vanhoja toimisto- ja asuintaloja.”
”Nyt tehdään sama Helsingin vanhoille teollisuusrakennuksille. Niitä ei ole kaupungin keskusta-alueella enää paljon jäljellä. Se, mikä on, pitää säästää.”
”Saastuneen maaperän puhdistaminen ja hiilikasan siirtäminen tekevät Sörkan tontista Suomen
kalleinta asuinmaata.”
Kiitos Presso!
Tekstiin ei ole mitään lisättävää. Se on kokonaisuudessa luettavissa Presson näkiöslehdestä osoitteessa:
http://presso.kauppalehti.fi/
Myös Kauppalehden toimittaja Miia Savaspuro on aiemmin kirjoittanut Hanasaaresta.
Lue artikkeli.
Lue blogikirjoitus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
